Kivikausi

Viime viikolla työmaalla oli hiljaisempaa, kun työmaamestari matkusteli porojen seassa pohjoisessa, mutta alkuviikosta pihamaalla ehti syntyä vähän valmistakin. Meillä on ollut sivupihalla suuri määrä maata, ei voi sanoa multaa, koska mullan muassa kasassa oli valtava määrä hiekkaa, juurta ja kiviä. Maakasa hupeni lopulta pitkin tonttia kuoppien täytteeksi, puskien alle ja kukkapenkkeihin (niin omiin, kaverin, naapurin kuin sukulaistenkin). Maakasassa riitti kärräämistä, tamppaamista sekä kivien ja juurien siilaamista. Mutta nyt...

Maakasa on poissa ja puskilla uutta maata juurien päällä.

Sivupihalla olevaa kivirauniota jatkettiin autotallin suuntaan ja kulku autotallin takaovelta suljettiin multapenkillä. Multapenkkiin tullaan istuttamaan vuorenkilpeä niinkuin sembramännynkin alla on.

Maankorkoa nostettiin autotallin takaoven edustalla, ja oven pielestä löytyy to-be vuorenkilpipenkki.

Talomme on valmistunut vuonna 1943 (=rakennettu sota-aikaan) ja yllätykseksemme asentaessamme vuoden 2004 kesällä salaojajärjestelmiä, maan sisältä löytyi vanhat betonisalaojaputket. Vanhat salaojaputket olivat niin hellyttäviä, että säilytimme kaikki ne jotka eivät hajonneet kaivurin tai Maivurin lapion alle ;) Joonaksen vanhemmat ideoivat salaojaputkista urkupillistön, joka pääsi lopulliseen sijaintiinsa tällä viikolla.

Muinaiset salaojaputket home-made tilataideteoksena

Sembramännyn juurella oleva kiviraunio on myös pistetty uusiksi. Ennen kiviraunio näytti lähinnä kompostilta siivoamattomien kuivuneiden männynneulasten vuoksi, mutta nyt kaikki kivet käännettiin, puhdistettiin ja aseteltiin yksitellen. Lisäksi kivikasa kasvoi kuormalavallisella laajennuksen alta kaivettuja ja tontille jätettyjä kivenmurikoita. 

Kiviraunio ennen suursiivousta

Ja kiviraunio suursiivouksen jälkeen

Kivikasa on siisti myös perältä, mutta sen siistinä pitäminen vaatii ahkeraa lehtipuhaltimen käyttöä. Sembramänty on nimittäin ihan järkyttävä sotkija.