lauantai 28. huhtikuuta 2012

Sähköpostilaatikko Vol. 2

Viime kesänä teimme postilaatikollemme uuden telineen sekä vedimme lootaan sähkö- ja ethernet-kaapelit. Tuolloin kirjoittelin operaatiosta myös tänne blogiin. Sittemmin, tässä eräänä kauniina kevätpäivänä postilaatikkoon asennettiin web-kamera.

Web-kamera tilattiin e-ville.com -nettikaupasta, jota pyörittää suomalainen yrittäjä Hongkongissa. E-ville osaa suomea, tuntee eurot ja toimittaa tuotteet luotettavasti 1-2 viikossa. IP-kamera maksoi 43,30 €, mikä on (tuskin sattumaa) juuri alle tullausrajan. Kamera olisi maksanut Suomessa tuplasti tuon verran.

Postilaatikkokameramme on ns. IP-kamera eli kameralla on IP-osoite ja se itsessään toimii palvelimena. Kameran kuvan liittäminen eetteriin vaatii ainoastaan nettiliitännän, ohjelmistoasennuksia ei tarvita. Ainoa kameran heikkous on, ettei se toimi Mozilla Firefox -selaimella.

Kamera kiinnitettiin popniiteillä peltiseen Bobi Grande -postilaatikkoon, ja kaapelit teipattiin postilaatikon takaseinään. Oli siinä naapureilla naurussa pitelemistä, kun turattiin sähkötyökalujen ja kannettavan kanssa postilaatikon kimpussa.

Seuraavat kuvat on otettu IP-kameran linssin läpi.
Keskeneräinen asennus
Valo riittää postilaatikon sisällä toteamaan, että Bobi on tyhjä.
Aamunlehdet tekivät harjoitusmielessä comebackin. Kameran kuvasta erottaa, millaista postia on tullut.
Minä postinhakureissulla
Moni on kokenut web-kameran asentamisen postilaatikkoon huvittavaksi, hulluksi ja jopa turhaksi. Vaan jos asiaa hieman pohtii, niin onko ajatus niin pähkähullu kuitenkaan..? Nyt ei isännän tarvitse enää lähteä räntäsateessa postilaatikolle jonkun hikisen postimyyntikuvaston vuoksi, kun voi työpöydän äärestä ensin tarkastaa, onko laatikossa jotakin tarpeellista tai oikeasti kiinnostavaa.

Toki jaamme postilaatikkomme sisällön myös täällä blogissa :) Sinulle on postia!

(Ei sitten toimi Mozilla Firefoxilla)

Vaan pitäisiköhän postinkantajaa varten liimata postilaatikon kylkeen "Kameravalvonta" -kyltti, jottemme olisi kohta syytteessä salakatselusta..

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Lämmityksestä

Muuttaessamme taloomme syyskuussa 2002 oli kellarissa uudenkarhea, vuonna 1999 uusittu öljylämmityskattila. Olemme pohtineet vaihtoehtoisiin lämmitysmuotoihin siirtymistä, mm. kauko- ja maalämpöä, mutta todenneet lämmitysmuodon muuttamisen investoinnin suuruuden vuoksi täysin järjettömäksi. Sen sijaan olemme parantaneet talon lämpötaloutta mm. kunnostamalla ja tiivistämällä vanhat ikkunat, lisäämällä purueristettä talon kattokolmioon, uusimalla ulko-oven ja eristämällä talon "kylmiä nurkkia".

Talon patterit ovat alkuperäiset, pomminkestävät valurautapatterit, joita emme myöskään ole katsoneet tarpeellisiksi lähteä uusimaan.Vanhat, kymmeneen kertaan edellisten asukkaiden toimesta maalatut lämpöpatterit on ainoastaan pesty ja maisemoitu paneelein, laminaatein ja tapetein.
Alakerran salin patterit on peitetty tammilevyin, ilma kiertää kotelon sivuilta.
Vierashuoneen patterikotelon kansi on ritilää.
Kissa hyödyntää patterikoteloita tähyillessään ikkunoista pihalle ja kadulle.
Laajennukseen vedettiin vesikiertoinen lattialämmitysputkisto, jonka putkimies ansiokkaasti liitti vanhan talon lämmitysjärjestelmään. Väliin lisättiin kaksi uutta kiertovesipumppua, toinen käyttö- ja toinen lämmitysvedelle sekä villi määrä erilaista venttiiliä, mutkaa ja putkea. Kattilan lämpötilaa korotettiin 75 asteesta 80 asteeseen, koska lämmitettävän tilan määrä lähes tuplaantui.

Rakensimme keväällä 2009 varaavan takan alakerran saliin öljynkulutuksen vähentämiseksi. Myös laajennukseen muurattiin varaava takka, hieman alakerran takkaa pienempi. Takkapuut teemme itse, ja talvisaikaan molempien takkojen lämmitessä liki päivittäin, puuta kuluu noin 5-6 mottia vuodessa. Uuteen makuuhuoneeseen asennettiin vielä lämpöpumppukin, mutta lämpöpumppua käytetään ainoastaan viilennykseen, jotta kesällä yläkerrassa nukkuminen olisi mahdollista.

Liittyminen kaukolämpöön olisi kustantanut noin 8000 euroa, ja kaukolämmön hintakehitys paperitehtaan kutistumisen johdosta on paikkakunnallamme nousussa. Maalämpöinvestointi olisi maksanut jopa 25 kiloeuroa, ja maasta saatavan "ilmaisen" lämmön lämpötilan korottaminen vanhan talon systeemiin riittäväksi olisi vaatinut paljon sähköä. Kahden takan hankinta sen sijaan kustansi vain 4500 euroa (Ultimate Market). Takkojen lämmittäminen on tietenkin aikaavievää sekä roskaavaa ja nokeavaa puuhaa, eikä puulämmittämisessä olisi juurikaan järkeä, jos puut pitäisi ostaa ulkopuoliselta. Olemme kuitenkin siitä onnekkaassa asemassa, että puut maksavat meille ainoastaan niiden tekemisen vaivan.

Ennen remontteja, takkojen asentamista ja laajennusta, talomme vuosittainen öljynkulutus oli 2300-2500 litraa. Laajennusta alettiin lämmittää joulukuussa 2010, eli lämmityshistoriaa on tähän mennessä kertynyt 1,3 vuotta. En ollut uskoa silmiäni laskeskellessani nykyistä öljynkulutustamme: Vain 2830 litraa vuodessa! Lämmitettävän tilan määrä on liki tuplaantunut, talvi 2010 oli pitkä ja hyinen, eikä kaksi takkaakaan ole rakentamisen aikana ollut ihan täydellä teholla käytössä, joten kyllähän tämä tulos vähän yllätti.

Vaan totta se on! Viimeisen puolentoista vuoden aikana olemme ottaneet öljyä seuraavasti:
  • 11.12.2010: 1138 litraa
  • 05.04.2011: 1238 litraa
  • 24.11.2011: 1157 litraa
  • 16.02.2012: 1131 litraa
Pienet öljymäärät johtuvat muinaisesta, pienestä 1,3 kuution öljysäiliöstä.

On helppo todeta, että huonoista lämmitysvaihtoehdoista olemme onnistuneet valitsemaan meille viisaimmat lämmitysratkaisut. Toivoa saattaa, että varteenotettavaa uutta teknologiaa on saatavilla silloin, kun ei-enää-ihan-uutukainen lämmityskattilamme tulee käyttöikänsä päähän. Uutta öljylämmityskattilaa joskus kymmenen vuoden päästä meille tuskin enää hankitaan.