Lämmityksestä

Muuttaessamme taloomme syyskuussa 2002 oli kellarissa uudenkarhea, vuonna 1999 uusittu öljylämmityskattila. Olemme pohtineet vaihtoehtoisiin lämmitysmuotoihin siirtymistä, mm. kauko- ja maalämpöä, mutta todenneet lämmitysmuodon muuttamisen investoinnin suuruuden vuoksi täysin järjettömäksi. Sen sijaan olemme parantaneet talon lämpötaloutta mm. kunnostamalla ja tiivistämällä vanhat ikkunat, lisäämällä purueristettä talon kattokolmioon, uusimalla ulko-oven ja eristämällä talon "kylmiä nurkkia".

Talon patterit ovat alkuperäiset, pomminkestävät valurautapatterit, joita emme myöskään ole katsoneet tarpeellisiksi lähteä uusimaan.Vanhat, kymmeneen kertaan edellisten asukkaiden toimesta maalatut lämpöpatterit on ainoastaan pesty ja maisemoitu paneelein, laminaatein ja tapetein.

Alakerran salin patterit on peitetty tammilevyin, ilma kiertää kotelon sivuilta.

Vierashuoneen patterikotelon kansi on ritilää.

Kissa hyödyntää patterikoteloita tähyillessään ikkunoista pihalle ja kadulle.

Laajennukseen vedettiin vesikiertoinen lattialämmitysputkisto, jonka putkimies ansiokkaasti liitti vanhan talon lämmitysjärjestelmään. Väliin lisättiin kaksi uutta kiertovesipumppua, toinen käyttö- ja toinen lämmitysvedelle sekä villi määrä erilaista venttiiliä, mutkaa ja putkea. Kattilan lämpötilaa korotettiin 75 asteesta 80 asteeseen, koska lämmitettävän tilan määrä lähes tuplaantui.

Rakensimme keväällä 2009 varaavan takan alakerran saliin öljynkulutuksen vähentämiseksi. Myös laajennukseen muurattiin varaava takka, hieman alakerran takkaa pienempi. Takkapuut teemme itse, ja talvisaikaan molempien takkojen lämmitessä liki päivittäin, puuta kuluu noin 5-6 mottia vuodessa. Uuteen makuuhuoneeseen asennettiin vielä lämpöpumppukin, mutta lämpöpumppua käytetään ainoastaan viilennykseen, jotta kesällä yläkerrassa nukkuminen olisi mahdollista.

Liittyminen kaukolämpöön olisi kustantanut noin 8000 euroa, ja kaukolämmön hintakehitys paperitehtaan kutistumisen johdosta on paikkakunnallamme nousussa. Maalämpöinvestointi olisi maksanut jopa 25 kiloeuroa, ja maasta saatavan "ilmaisen" lämmön lämpötilan korottaminen vanhan talon systeemiin riittäväksi olisi vaatinut paljon sähköä. Kahden takan hankinta sen sijaan kustansi vain 4500 euroa (Ultimate Market). Takkojen lämmittäminen on tietenkin aikaavievää sekä roskaavaa ja nokeavaa puuhaa, eikä puulämmittämisessä olisi juurikaan järkeä, jos puut pitäisi ostaa ulkopuoliselta. Olemme kuitenkin siitä onnekkaassa asemassa, että puut maksavat meille ainoastaan niiden tekemisen vaivan.

Ennen remontteja, takkojen asentamista ja laajennusta, talomme vuosittainen öljynkulutus oli 2300-2500 litraa. Laajennusta alettiin lämmittää joulukuussa 2010, eli lämmityshistoriaa on tähän mennessä kertynyt 1,3 vuotta. En ollut uskoa silmiäni laskeskellessani nykyistä öljynkulutustamme: Vain 2830 litraa vuodessa! Lämmitettävän tilan määrä on liki tuplaantunut, talvi 2010 oli pitkä ja hyinen, eikä kaksi takkaakaan ole rakentamisen aikana ollut ihan täydellä teholla käytössä, joten kyllähän tämä tulos vähän yllätti.

Vaan totta se on! Viimeisen puolentoista vuoden aikana olemme ottaneet öljyä seuraavasti:

• 11.12.2010: 1138 litraa
• 05.04.2011: 1238 litraa
• 24.11.2011: 1157 litraa
• 16.02.2012: 1131 litraa

Pienet öljymäärät johtuvat muinaisesta, pienestä 1,3 kuution öljysäiliöstä.

On helppo todeta, että huonoista lämmitysvaihtoehdoista olemme onnistuneet valitsemaan meille viisaimmat lämmitysratkaisut. Toivoa saattaa, että varteenotettavaa uutta teknologiaa on saatavilla silloin, kun ei-enää-ihan-uutukainen lämmityskattilamme tulee käyttöikänsä päähän. Uutta öljylämmityskattilaa joskus kymmenen vuoden päästä meille tuskin enää hankitaan.