Muuttaessamme pinkopahveilla sisustettuun purulaatikkoomme kesällä 2002, suihkussa käytiin koleassa kellarisaunassa ja vakiovarusteena oli yksi vessa. Parin vuoden sisällä vessojen määrä tuplattiin, ja laajennuksen myötä vessojen ja suihkujen määrä suorastaan räjähti käsiin.
Yläkertaan rakennettiin käytännöllinen pikkukylppäri höyrykaappeineen. Kellertävää isoa laattaa ryhdittämään laitettiin rustiikkista mosaiikkia ja tumman harmaata lattialaattaa. Luonnonvaloa otetaan koppiin lasitiili-ikkunan läpi.
Allaskalusteet ja peilikaapit ovat perinteisesti IKEAn katalogista, ja peilikaapit ovat taatusti viheliäisiä pitää siistinä. Ne ovat nimittäin peilipintaa myös sisältä.
Tavaroita ei meillä pöydillä näy, vaan kaikelle tarpeelliselle on etsitty paikka kaapista, laatikosta tai jostakin piilon vierestä. Piilotetut vessapaperit ja vessaharjat ovat joskus saattaneetkin aiheuttaa pientä paniikkia vieraiden keskuudessa.
Valolippa on omasta sirkkelistä, ja lamppuja on laitettu niin, että kirkasvalolamppu jää kakkoseksi.
Höyrykaapissa lämpiää nopeasti lenkin jälkeen, ja suihkutellessa voi kuunnella radiota. Yhteisymmärrystä Kylpyhuonemarketin suihkusekoittajan kanssa piti alkuun hakea, kun eihän se ihan Oras ole, mutta on sen kanssa oppinut elämään. Valaistus on riittävä, mutta hyllytilaa on liian vähän eikä heiveröisellä kääntyvällä jakkaralla uskalla istua.
Integroidun wc-pytyn kannen päällä olevan kannen teko oli hermoja raastava homma, mutta onneksi siitä sentään tuli hyvä.
Ei olisi kymmenen vuotta sitten kellarisuihkussa hytistessään uskonut, että joku päivä voisi suihkusta kömpiä suoraan omaan sänkyyn, eikä edes ehtisi paleltaa siinä välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti