Onnistuin valtaamaan muutaman neliön sopen laajennuksen yläkerrasta vain itseäni varten. Olen nimennyt sopen budoaarikseni, ja siellä minä meikkailen ja kähertelen, alivuokralaisteni herra Ilman-Vaihto Koneen ja rouva Lattialämmityksen Jakotukin kanssa. Ei budoaarini siis ihan kaikkinensa ole valtakuntaani, vaan kaapit kätkevät sisuksiinsa myös edellä mainittua tekniikkaa.
Puoli kuuden herätys ei tunnu niin pahalta, kun ensimmäisen puolituntisen istuu paikallaan ja kuuntelee ilmastoinnin huminaa, laittaa vähän ripsiin maskaraa, sekä taistelee tilasta pöydällä tavallisesti retkottavan ja tops-tikuista kilpailevan Maine Coonin kanssa
Vesipisteessä on näppärä pestä meikkijuttuja, mutta se palvelee myös kissan vesiputouskuppina. Aamulla ensi töikseen kolli haluaa hörpyt tuoretta vettä hanasta, ja myös päivän mittaan se tinkii useasti huikkaa butskun oven edessä.
Vinossa katossa vahtii Suuri Johtaja sekä vieressään on peili, josta voi kammatessa tiirata ponnaria. Takaseinän matala osa hyödynnettiin säilytystilana. Yllättävän paljon mahtuu tavaraa noihin IKEAn laatikoihin. Kaikkea hyödyllistä tietenkin.
Sähkökeskus ja jakotukit majailevat sulassa sovussa ompelu- ja askartelutarvikkeiden kanssa näissä kaapeissa. Tarpeellista tavaraa löytyy myös pöydältä mm. telkkari, josta ei vielä puoli kuudelta tule mitään katsottavaa; koruteline, josta käytän lähinnä korviksia ja lehmäovitoppari.
Tapetin ja lattian kanssa halusin vähän revitellä. Jotakin erilaista ja hauskaa tähän piilopirttiin, jota minä alivuokralaisineni ja suurine johtajineni asustan. Vihreä ja retro on ehkä viimeinen yhdistelmä, mitä muualle taloon olisin laittanut, eikä elämää nähnyt lattiakaan ehkä olisi ykkösvalinta olohuoneeseen, mutta tänne ne sopivat ja ovi kiinni perästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti