keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Sadan kilon keijukainen

Tunnen itseni varsinaiseksi työn sankariksi, ihmeiden tekijäksi ja suomalaisen sisun voimannäytteeksi. Tämä suurenmoisuuden tunne johtuu siitä, että onnistuin mahduttamaan Harvian Kivi -kiukaaseen lähes sata kiloa kiviä.

Kiuaskiviä oli hankittu Harvian suosittelemat 5 x 20 kg, mutta Joonas varoitteli minua ennen projektin aloittamista, etteivät kaikki kivet tulisi kiukaaseemme sopimaan. Tekniikan Maailman testissä testaajat olivat saaneet mahtumaan 80 kiloa, ja Joonaksen vanhempien vastaavaan kiukaaseen oli mahtunut 75 kiloa. Otin haasteen vastaan.
Lajittelin kivet pieniin ja suuriin, ja aloin järjestellä kiviä.
Harvian Kivi -kiuas on korkea kivitorni, jossa kiviä ympäröi kromattu teräs-ritelikkö. Vaikka korkeasta riteliköstä pystyy irrottamaan puolet pois, vaatii kivien asettelu kapeita käsivarsia ja pieniä käsiä. Minulla näistä ominaisuuksista löytyy ja puuttuu puolet.
Harvian Kivi -kiuas on ahdas täytettävä.
Solakka, mutta satakiloinen keijukainen
Muutoin olemme ahkeroineet pääasiassa alakerran käytävän kimpussa. Käytävä yhdistää saunatilat ja autotallin vanhaan taloon, ja sinne olisi tarkoitus mahduttaa mm. vaatekaappi, joten ihan pienestä tilasta ei ole kyse.
Autotallin oven viereen rakennettiin kotelo valokatkaisijaa ja pistorasiaa varten.
Talon puolelle vievien rappusten vanerilevyt kiinnitettiin paikoilleen liimalla ja ruuveilla.
Kannen alle EriKeeperiä ja päälle ruuveja.
Rappujen etureunaan tehtiin paikat led-valoille.
Laajennuksen alakerran käytävästä yläkertaan nousseet tikkaat poistettiin ja kulkuaukko suljettiin. Lopullisesti.

Jatkossa yläkertaan kuljetaan talon (ihmiset ja pienet tavarat) ja ranskalaisen parvekkeen oven (isot tavarat) kautta. Yläkerran kulkuaukon kohdalla on puretun ikkunan aukko, josta ikkuna on kierrätetty saunatiloihin ja joka on ollut villoitettuna ja muovitettuna koko talven.

Kissa sai ensikosketuksen uuteen maailmaansa, kun muovit ja villat purettiin ikkuna-aukosta.
Gromit mittailee reviirinsä laajennusta.
Sanomattakin selvää, ettei muovi ihan olisi riittänyt pitämään kissaa poissa työmaalta, joten kulkuaukon peitteeksi tehtiin kunnon luukku.

Umpeen laudoitettu käytävän katto villoitettiin ja palovaatimusten mukaisesti tuplalevytettiin.
Villoitusvastaava sai taas aivasteltavaa.
Öljy Wintex -lakki tupla-gyprocin kimpussa
On ollut mukava osallistua enemmän laajennuksen etenemiseen, kun työkiireet ovat antaneet siihen mahdollisuuden. Ruotokin ilmoittelee siitä, että olisi talven aikana voinut muutakin tehdä kuin toimistotöitä. Ruumiillinen työ käy äkkiä kunnon päälle. Ja tenniskyynärpää kiittää.

2 kommenttia:

  1. Ei käy keteeksi, kun on aika vaihtaa kiuaskivet! ;) Mutta on se kommee sadan kilon keijukainen!

    VastaaPoista
  2. Kauneudesta täytyy kärsiä ;)

    VastaaPoista