Tuppaantuliaiset ja kiitoksen kierre

Meillä vietettiin viikonloppuna laajennuksen tupaantuliaisia. Ruokapöydän ääreen kutsuttiin laajennusprojektin voimajoukot, ja ruuan päälle poreiltiin, saunottiin ja vietettiin iltaa liian nopeasti. Vieraat toivat tuliaisia kukista kiukaaseen, vaikka tuliaisethan oli tuotu aikanaan jo lihas- ja älyvoiman muodossa. Kiitollisuuden kierre on siis sinetöity.

Ruokapöytää koristaa uusi pitkälle pöydälle kudottu poppana ja kevään ensimmäiset tulppaanit.

Salissa tuoksuu myös komea leikkokukkakimppu.

Ja Tiinan viherpeukalon haastaa viehko orkidea.
Vehka-parka ei vielä tiedä tulleensa saattohoitoon ;)

Illallisen erikoisuutena tarjottiin etanoita ja saunan jälkeen kahvin kanssa laktoositonta suklaahyytelötorttua.

Valkosipulietanat 8:lle

•  Neljä pakastepatonkia 
• 48 etanaa (6 kpl /etanapannu) 
• 200 g suolaista voita 
• 10 valkosipulin kynttä 
• 1 dl hienonnettua persiljaa 
• 1 dl raastettua parmesaania  

Paista pakastepatongit. Tee maustevoi sekoittamalla voihin murskattu valkosipuli, silputtu persilja ja parmesaani. Huuhtele etanat kylmällä vedellä lävikössä ja valuta. Lado rumat nilviäiset etanapannuihin, mutta älä anna työvaiheen pilata ruokahalua ;) Nosta nokare maustevoita teelusikalla jokaiselle etanalle, ja jos parmesaania jäi yli niin ripsuttele se pannujen päälle. Paista uunissa 250 asteessa noin 10 minuuttia. Pese uuni!

Laktoositon suklaahyytelötorttu 

300 g Pirkka välipalakeksejä

150 g laktoositonta sulatettua margariinia

1 levy Fazerin sinistä suklaata

1 prk laktoositonta ranskankermaa

1,5 dl sokeria

2 tl vanilliinisokeria

1,5 dl kahvia

4 kpl liivatetta

3 dl laktoositonta vaahdotettua vispikermaa

Koristeeksi esim. hopeakuulia

1. Murskaa keksit hienoksi monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella. Sulata margariini ja sekoita se keksien joukkoon. Painele taikina piirasvuokaan.
2. Vatkaa kerma vaahdoksi.
3. Keitä kahvit, ja sulata kylmässä vedessä liotetut liivakot kuumaan kahviin.
4. Sulata suklaa mikrossa.
5. Sekoita sulatettuun suklaaseen sokeri, vanilliinisokeri, crème fraiche ja kahvi-liivateseos.
6. Sekoita vaahdotettu kerma suklaaseokseen.
7. Kaada täyte pohjan päälle, koristele ja nosta jääkaappiin hyytymään noin 3 tunniksi.

Isäntäpari nautti, vieraat viihtyivät ja vain yksi väsyi pöydän alle.

Tää on oikeastaan "Dagen efter".

Patamusta porvari

MURR, kun nyt on porvarillinen olo. On nimittäin niin hieno sohvaryhmä alakerran salissa, että fiilis on kuin kuuluisi sikariportaaseen, vaikka ollaankin ihan tavallisia insinöörejä.

Chesterfieldit ovat henkeäsalpaavan hienot.

Minun on melkein vaikea uskoa, että meillä on vihdoin kauan haaveilemamme Chesterfield -sohvakalusto. Tuon ruutuliinaisen pyöreän koivupöydän katsominen sentään palauttaa maanpinnalle.

Kissa Gromit jatkaa edelleen entisten sohvanvaltaajien hajusteiden peittämistä.

Talon mukana tulleet suuret sarvet viihtyvät takan lämmössä ja sopivat myös uusiin kalusteisiin.

Huutokaupassa

Kuten aiemmin kertoilin, niin haluamme alakerran saliin Chesterfield -sohvaryhmän vanhan sohvan siirryttyä laajennukseen. Vaihtoehto uusille kolmen tuhannen euron sohville on käytetyt sohvat, koska hankinnalla ei ole niin kiire. Vasta pari viikkoa ehdimme katsastella Chester-markkinoita, kun eteen kävelivät sopivat sohva ja kaksi nojatuolia. Sohvaryhmää oli huutokaupan alettua huudettu noin tuhanteen euroon, mutta sitten toinen huutajista oli ilmoittanut vetäytyvänsä huutokaupasta sohvissa ilmaantuneiden vikojen vuoksi. Tämän jälkeen huutokaupassa ei ollut tapahtunut mitään liki kahteen viikkoon.

Viikko sitten perjantaina koimme jännittäviä hetkiä, kun huusimme tätä Chester-ryhmää huuto.netissä. Huutokaupan oli määrä päättyä kello 21:20, ja asetimme oman huutoautomaattimme päälle heti yhdeksän jälkeen. Määrittelimme siis huudollemme kattohinnan, ja automaatti korotti hintaa 5€ minimikorotuksin kunnes katto olisi tullut vastaan. Odotetusti saimme vastaamme vastahuutajan - MyyLiin, joka lähti korottamaan hintaa satasen korotuksin. Meidän hintakattomme tuli vastaan 1350€:ssa, mutta päivitimme sitä kerran 1550€:on. MyyLiin katto tuli kuitenkin onneksemme vastaan jo 1400€:ssa, joten huutokauppa ratkesi hyväksemme 1405€:lla.

Näin huutokauppa eteni.
Jollei kuva näy kokonaan, klikkaa kuvaa hiiren oikealla + "Näytä kuva".

Olemme aika ennakkoluulottomia kuluttajia netissä, olemmehan ostaneet mm. ulkoporealtaan on-line. Emme kuitenkaan ole tyhmänrohkeita, vaan tässäkin tapauksessa olimme ennen huutokaupan sulkeutumista sopineet myyjän kanssa, että voisimme mahdollisesti voittavasta huudostamme huolimatta, niin halutessamme perua kaupan, mikäli tuote ei vastaisi odotuksiamme.

Tässä viime viikonlopussakin oli siis jännitysmomenttia, kun ajoimme todella liukkaassa, tuulisessa ja lumisessa säässä länsirannikolle katselmoimaan ja noutamaan ostostamme. Perillä Raisiossa meitä odotti kaunis vanha koti ja mukava pariskunta kahden poikansa ja kahden Pyhän Birmansa kanssa. Sohvastoon oli 12 vuoden aikana tullut isompiakin elämisen jälkiä, mikä pitkitti päätöksentekoa, mutta reilun tunnin pähkäilyn tuloksena sohvakalusto pakattiin Hiacen perään.

Huutomme vielä entisessä kodissa

Ilta oli todella pitkällä ennenkuin olimme selvinneet sohvinemme Ikean vaatekaappiosaston kautta ja lumimyräkän läpi 450 km kotiin. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta roudasimme sohvat sisälle ihan vain nauttiaksemme hetken salin uudesta kalustosta ennen nukkumaan menoa. Kissa kierteli ympäri salia nenä kiinni sohvissa haistellen pyhiä terveisiä, ennenkuin hyväksyi uudet perheenjäsenet ja nukahti. Isolle sohvalle tietenkin.

On coonilla huomenna tehtävää, kun hinkkaa omaa poskihajuaan pyhien parfyymien päälle >o<

Ystävänpäiväkahvit

Ei tullut ystävänpäiväruusuja tänäkään vuonna, mutta ystävänpäiväkahvit sentään saatiin. Tai oikeastaan ystävänpäiväkahvinkeitin.

Paulig Capsulo -keitin ostettiin Torilta 45€:n hintaan. Keittimen mukana tuli espresso- ja kaakaokapseleita, joista saatoimme päätellä, että edellinen omistaja oli keittänyt keittimellä viisi kaakaota ja yhden espresson. Tiskaamisen jälkeen kapselikeitin on kuin uusi. Ensimmäiset kupillisetkin jo turautettiin. Kaakao oli ällöimelää ja espresso tujua, mutta ihan juotavaa. Tuskin maltan kuitenkaan odottaa, että pääsen kokeilemaan vielä kaupan hyllyllä majailevaa Pauligin kapseli-Presidenttiä.

Minulla on aamuisin tapana föönata hiukseni ja maalata ripseni budoaarissa ennenkuin herättelen isännän ja menemme alakertaan syömään aamiaista. Kapselikeitin sijoitetaan budoaariin, jotta saan jo aamun kaunistautumisen yhteydessä nauttia kupillisen mustaa kahvia. Aika luksusta! Ei niin luksusta on raksaradio, josta joudun vielä aamulähetykseni kuuntelemaan, mutta pidetään silmät auki Huudossa ja Torilla, jotta saataisiin sekin asia pian kuntoon.

87:n kansion ongelma

Meille tilataan useampaa miesten lehteä Tekniikan maailmasta V8 Magazineen ja Mikrobittiin. Vuosien varrella kertyneistä lehdistä on alkanut tulla ongelma, koska kaikki hyllyt ja kaapit pursuilevat kansioihin koottuja lehtiä. Laajennuksen valmistuttua vaatteemme ulkovaatteita lukuunottamatta saivat uuden sijoituspaikan makuuhuoneesta, ja alakerran kaapeista vapautui mukavasti tilaa. Astioita ja kodinkoneita vääristelevä keittiöni valtasi vaatekaapin puolikkaan eteisessä, ja kellarissa majailleet pyyhkeet ja pahvilaatikoissa lymyilleet pöytäliinat saivat uuden kodin ruokasalin ritiläkoritornista.

Sähköwokki, maljakot ja isot vadit on siirretty ahtaasta keittiöstä eteisen kaappiin.

Ruokasalissa on kohtuullisen suuri ja epäkäytännöllisen mallinen komero, jossa olemme säilyttäneet kesällä kylmän kelin kamppeita ja talvella kevyempiä ulkovaatteita, sekä tietysti niitä takkeja ja toppiksia, joita ei koskaan käytetä. Keksimme hiljattain hyödyntää pitkänmallinen takkikomero "walking-closet" -tyyppisenä lehtimappikirjastona.

Alakerran huonekorkeus on 2,7 metriä, joten hyllyjä komeroon 33 cm:n välein mahtui hyvin seitsemän. Komerolla on pituutta 140 cm, ja hyllymetrejä kertyi näin ollen melkein kymmenen. Hyllyt oli ajatus tehdä valmiista puulevystä, mutta paikallisen rautakaupan valikoimien puitteissa jouduimme tyytymään pahnanpohjimmaisiin melamiinilevyihin. Hyllyt oli helppo kiinnittää kulmakiinnikkeillä lautarakenteisen komeron seiniin sekä vasemmalle sivulle asennettujen mitallistettujen kakkosnelosten varaan.

Varsinainen valokuvattava taas tämäkin kohde ;)

Pitkiä hyllyjä tuettiin saunan rakentamisesta yli jääneellä, pyöreällä tervaleppäpuulla.

Veikkailimme alunperin, että lehtikansioita oli 30-40 kappaletta, mutta koottuamme kaikki lehdet eri puolelta taloa laskin mappeja olevan peräti 87 kappaletta. Joonas laskeskeli, että lehtiä kertyy vuosittain 6 mapillista. Näin ollen minä taas laskeskelin, että kymmenen vuoden päästä pyyhkeeni ja pöytäliinani komeron vasemmalla puolella joutunevat siirtymään toisaalle laajenevan lehtikirjaston edeltä.

Komero jatkuu oviaukosta oikealle.

Valjut mapit ovat piilossa, mutta hyvässä järjestyksessä komerossa.

Jonkunlaiset seläkkeet voisi ehkä noihin koteloihin tulostaa, niin päästäisiin noista hellyttäävistä post-it -lappusista eroon.

87:n kansion ongelma on siis ratkaistu, mutta uusi ongelma lymyilee jo nurkan takana. Kolme metriä komerosta ulkoistettuja ulkovaatteita kansoittaa nimittäin parhaillaan alakerran työvaate-huonetta sekä uudeksi siivouskaapiksi kaavailtua eteisen kaappia. Näyttää siltä, että tässä joutuu vielä käymään Ikean säilytysjärjestelmäosastolla ennenkuin tämä ongelma ratkeaa.

Vai muka tilantuntua alakerran kaapeissa!

Sesonkivaatteille aiotaan koota siis vielä yksi vaatekaappi ruokasalin perällä olevaan vaatehuoneeseen. Kaappi on sijoittuva alla olevassa kuvassa näkyvän vanhan tammikaapin taakse ritiläkorien paikalle. Lisäksi kaappeihin tullaan asentamaan liukuovet. Tilan kautta kävellään laajennuksen autotalliin ja saunatiloihin, joten on kiva saada kaappien tavarat piiloon.

Seuraavakin ongelma odottelee jo vuoroaan. Minne sijoittaa kolme ritiläkoritornia..?

Se kuuluisa "viimeinen lista"

Aika moni on leikillään naureskellut, että sen viimeisen listan paikalleen saamiseen kuluisi kuukausia tai jopa vuosia. Meidän remontit saattavat olla hidasta uurastamista, mutta hommia ei koskaan jätetä kesken eikä työkaluja kanneta pois ennenkuin se viimeinenkin lista on paikallaan.Viimeinen lista antoi odottaa itseään ajateltua kauemmin, mutta tässä se kuitenkin takan kyljessä kiinni nyt on.

Viimeiset listat eivät olleet niitä helpoimpia. Monta sovitusta ja hyppäämistä ulkona sirkkelöimässä se vaati.

Hyvät naiset ja herrat, se viimeinen lista!

Älykäs valaistus

Laajennuksen valaistus on toteutettu Carlo Gavazzi Oy:n Smarthouse -ohjausjärjestelmän päälle. Olen kertoillut aiheesta aiemmin seuraavasti:

• Silikonia ja johtotehtäviä 4.8.2011 
• Älykäs talo 5.8.2011

Tuikitavalliset valaisimet on kaapeloitu sähkökeskuksen ohjausmoduuleille, josta niitä ohjataan väylään kytketyillä erikoiskatkaisimilla ja kaukosäätimillä. Ohjausjärjestelmän etu on siinä, että valaistus ohjelmoidaan tietokoneen avulla, ja ohjaukset on helposti muutettavissa jälkikäteen. Silloin rakennusvaiheessa suunnitellut ohjaukset ovat osoittautuneet käytännössä puutteelliksi, ja tänään hienosäädimme valaistuksia toimimaan haluamallamme tavalla.

Smarthouse -ohjelmisto on helppokäyttöinen, kun vain valopisteet ja katkaisijat on nimetty kunnolla.

Nappuloissa riittää opettelemista. Mistä sytyttää yleisvalon ja mistä takkaseinän led-valot?

Kaukosäätimellä on kiva ohjata valoja sohvan pohjalta.

Ulkona paukkuu 25 asteen pakkanen jo toista viikkoa. Öljylaskua pienentääksemme ja asuinmukavuutta lisätäksemme talon molemmat takat ovat lämmenneet tiheään. Laajennuksen "pikkutonttukin" on nyt päässyt tositoimiin.

Herra Gromit on ominut laajennuksen parhaan sohvapaikan, ja nauttii lämmöstä täysin palkein.

Valtavat sohvat!

Vaikka yritän pitää blogini rakennusblogina, niin tässä vaiheessa rakentamista sisustamistakaan on vaikea välttää ;) Alakerran salin löhösohvan siirryttyä yläkerran takkahuoneeseen, on saliin paineita hankkia kauan haaveilemamme Chesterfield -nappisohvat.

Alakerran salimme on kohtuullisen suuri, mutta sitä rikkoo kolme kulkuaukkoa ja ikkuna, joten yksikään seinä ei ole ehjä. Lisäksi himoitsemamme Chesterfieldit ovat valtavan kokoisia, joten niiden sovittaminen saliin vaatii suunnittelua.

Aikomuksessa on siis hankkia kaksi nojatuolia ja sohva. Huudossa on myynnissä juuri sopiva Chesterfield-sohvaryhmä, mutta kohde sjaitsee Turun lähistöllä (kaukana) ja sohvat ovat käytössä kuluneet. Joonas ei ole moksiskaan kuluneista ja osin rikkonaisista sohvista, mutta molemmat olemme samaa mieltä siitä, että sohvat pitäisi nähdä ennen ostopäätöstä. Tässä tuo satojen kilometrien välimatka asettaa omat haasteensa hankinnalle. Huutokauppa sulkeutuu viikon päästä 10.2.2012.

Chesterfieldien hankinta ei ole meille kiireellisin asia, koska salissa palvelee tällä välin mummolta saatu kaunis Askon sohva. Valmistauduimme kuitenkin jo Chesterfieldien mahdolliseen rantautumiseen rymsteeraamalla kalusteita sivuun ja sovittelemalla pahvi-Chestereitä.

Perinteinen järjestys tukkisi kulkutien.

Tämäkin asetelma tekisi kulkutien oikealla ahtaaksi.

Ensimmäinen mahdollinen toteutus

Toinen mahdollinen toteutus

Kolmas mahdollinen toteutus

Olemme jo täydessä Chesterfield-valmiudessa kunnes oikea yksilö osallemme sattuu. Paikatkin perheenjäsentemme kesken on alustavasti jaettu.

Koko perhe koolla