Kallista paperia

Yläkerrassa tulee uutta pintaa niin, että päässä humisee. Tänään aloittelimme takkahuoneen tapetointia, mutta ennen sitä poistimme jo puolitoista vuotta takan kiviseinää suojanneen sinisen muovin.

Takan kiviseinä muurattiin jo kesällä 2010 ennen takan muuraamista.

Kiviseinää on suojattu lattian valulta, seinien tasoituksilta ja rakentamisaikaisilta kolhuilta, mutta tänään kauniin kellertävä seinä otettiin esiin.

Takka on edelleen pinnoittamatta ja pintasuunnitelmakin vielä tekemättä.

Muistellessani mennyttä rakennusaikaa ja lueskellessani vanhoja blogikirjoituksiani, en voi olla häkeltymättä siitä, miten valtavasti työtä on tehty ja aikaa käytetty ollaksemme nyt tässä: Vielä järjissämme, olematta täysin konkurssissa ja onnellisina siitä, että pian (?) projekti on valmis.

Myös nuoren kissaherran emäntänä, jatkuva kotoa poissaolo (töissä käynti ja rakentaminen) syö sydäntä. Haimme pienen sydämenvaltaajamme Gromitin porilaisesta Satumainen -kissalasta helmikuussa 2010. Onnellista pentukeskeistä perhe-elämää kesti vain pari kuukautta ennenkuin aloimme remontoimaan vanhaa makuuhuonettamme biljardihuoneeksi ja rakentamaan laajennusta. Tästä lähtien kolli on joutunut viettämään paljon iltoja ja viikonloppuja yksikseen. Luulisi, että tässä ajassa kolli olisi tottunut ja hyväksynyt isännän ja emännän poissaolon, mutta eiiii... Tämä nuori herra yrittää ilta illan jälkeen punkea mukaan raksalle. Juoksee kilpaa raksan ovelle, tunkee oven rakoon, naukuu äänekkäästi oven takana ja takoo tassulla ovea, ja jopa räpeltää tassulla raksan puolelle ;)

Kissa ei meinaa pysyä pois työmaalta.

Tänään meillä siis tapetoitiin taas. Löysimme Terran valikoimasta ihanan kultapohjaisen kukkatapetin, jonka huono puoli on paperisuus. Olemme vuosia suosineet tapetteja, jotka kiinnitetään seinään levitellyn liisterin päälle, joten ajatuskin liiman läärimisestä tapettivuotiin ja vuotien vettymisen odottelu puistatti. Mutta ihanan kultaisen kukkatapetin edessä piti nöyrtyä tähänkin.

Takkahuone raivaamisen ja imureeraamisen jälkeen.

Paitsi vettymisen, paperitapetti vaatii myös varovaista käsittelyä ja huolellisempaa tasoittelua kuin esim. vinyyli- tai non-woven-tapettien kiinnitys. Pitkään pelkkiä non-woven-tapetteja käyttäneenä saatoimme silitellä paperitapetteja ehkä vähän liiankin kanssa, koska paperitapettihan kiristyy kuivaessaan.

Tapetointityönjako on meillä selvä: Joonas silittelee vuodan ensin paikoilleen, ja minä viimeistelen liimakuplat pois tapetin alta ja pyyhin liisterit vuodan päältä. Yhteistyö toimii ja molemmat ovat tyytyväisiä lopputulokseen, vaikka tosin matkan varrella kiistelläänkin siitä, menevätkö tapettisaumat päällekkäin, ja kumpi teki rutun tapettiin liian kovalla voimankäytöllä.

Tiesimme paperitapetin asentamisen vaativan non-wovenia pidemmän ajan, ja olimme asennoituneet tapetoimaan tämän päivän aikana vain ensimmäisen seinän (3,5 m). Yllätykseksemme ehdimme kuuden tunnin aikana tapetoimaan kuitenkin ison seinän lisäksi myös takaseinän eli yhteensä noin kuusi metriä. Viime sunnuntaina tapetoimme non-wovenia 8 m / 6h, joten pitkällä matikalla ja laskimella todentaen paperitapetin asennus suhteessa non-woveniin ottaa noin 25% enemmän aikaa. Ei niin paha kuin oletimme.

Paperitapetin kanssa oli opettelemista. Kahden ensimmäisen vuodan kiinnitys otti noin tunnin.

Nurkka oli hankala, kun siihen piti kiinnittää vain 5 cm:n kaistale tapettia.

Seinään upotettu seinäkotelo tapetoitiin vuodista jääneillä paloilla.

Takaseinän tapetointi tuli yllätyksenä ja pyytämättä.

Kamera vääristää taas tapettia. Pohja on kultaa, kukat kauniit valkoisia ja varret kullan ruskeita.

Paperitaperointia jatketaan huomenna, ja toivottavasti yhtä hyvällä sykkeellä kuin tänään. Niin tai näin, mutta jollei ihmeitä tapahdu, niin tapetointi jatkuu myös ensi viikolle. Takkahuone taloon johtavine käytävineen kun on aika suuri tila. Mutta niin paljon edistystä tapahtuu nyt, että sitä ei voi uskoa todeksi. Laajennus oikeasti valmistuu käsiin!