Sisusteillaan

Ikean vaatekaappien sisustusten suunnittelussa hyödyntämäni PAX-suunnitteluohjelma on helppo ja ihan kätevä työkalu, mutta varauksetonta ihastustani ohjelma ei kuitenkaan saanut. Tyytymättömyyteeni on useita syitä.

Kuvasto saa kuulostamaan sen niin helpolta..

 Tässä muutama vinkki Ikealle ;)

1. Kaksi neljän metrin mittaista kaappijonoa piti suunnitella neljänä osana, kahden metrin pätkissä, mikä oli kokonaisuuden suunnittelun kannalta hieman hankalaa. 
2. Suunnitteluohjelma ei sallinut valita 50+100+50 kaapinrunkoja (tässä järjestyksessä) liukuovien taa, joten jouduin valitsemaan pohjaksi saranaovelliset kaapit. Tästä syystä suunnitteluohjelma taas rajoitti sisusteiden sijoittelua saranoiden kohdalle. Tästä olisi ollut apua, mikäli meillä olisi ollut saranaovet, mutta tässä tapauksessa toiminto vain häiritsi. 
3. Kaapin sisusteet valittiin raahaamalla hyllyt, korit ja ripustimet yksi kerrallaan kaappeihin. Postimerkin kokoisten sisusteiden valintaa olisi helpottanut ponnahdusikkuna, joka olisi kertonut tuotteen tiedot, mitat, hinnat ynnä muut.
4. Ohjelma tallensi suunnitelmat suunnittelussa käytetylle koneelle, mutta sijaintia ei annettu valita itse. Niinpä suunnitelmaa ei voinut siirtää toiselle koneelle esim. tulostamista varten.

Keposista ominaisuuksista huolimatta suunnitteluohjelmassa oli paljon hyvääkin. Ohjelman käyttäminen oli idioottihelppoa ja hyvin nopeasti lopputuloksena oli tuloste kaapista sisusteineen sekä ostosluettelo tuotekoodeineen ja hintoineen. Ohjelma osasi ottaa huomioon myös sisusteiden oikean värin (oikeat koodit juuri tammiviilu-osille) sekä laskea meneillään olleen Ikea Family -20% -kampanjan hinnan. Harmi vain, että ostoslistoja tuli meillä neljä, joten koontilista piti laatia käsin.

Lauantaina tosiaan ajoimme yli 300 km Vantaan Ikealle hakemaan noita sisusteita. Säästimme sisusteissa 170 €, joten tavoitteeseen (bensarahoihin) päästiin reilusti. Pienenä pettymyksenä täytyy kuitenkin mainita, että kaappeihin himoitsemieni akryylilokerikkojen myynti on lopetettu. Melko arvokkaiden lokerikkojen häviäminen mallistosta ei sinänsä ihmetytä, mutta olisin toivonut saada niitä pari kappaletta "unelmieni vaatekaappiin".

Tästä se ajatus sitten lähti.

Vaan toivoa on vielä. On vielä pari ässää hihassa..

Akryylilokerikoissa on tyyliä.

Aikaiseen

Kovin oli tänään aikainen ylösnousu, mutta ollaanpa heti ensimmäisten joukossa yhdeksältä Ikean ovia kolistelemassa.

Published with Blogger-droid v1.7.4

Lähtökuopissa taas

Kuten olen useasti täällä kirjoitellut, niin meillä on uudessa makuuhuoneessa kahdeksan metriä vaatekaappia. Hankimme kaappien rungot ja ovet kuukausia sitten, mutta sisusteiden suunnittelu ja hankinta on jätetty myöhemmäksi. Olen muutaman illan harjoitellut Ikean Pax-suunnitteluohjelmalla ja saanut aikaan toteutuskelpoisen Unelmieni vaatekaappi -suunnitelman. Valotan suunnitelmiani vielä myöhemmin.

Kolli on nyt viety hoitoon, ja huomenna hiacen nokka kääntyy taas kohti Vantaata. Hardcore-shoppailupäivä on käsillä.

Lippajunat

Raksalla tapahtuu tällä viikolla vähän työmaapäällikön resurssoitua itsensä toiseen projektiin, joten säästin sunnuntain raksailutarinatkin vähän myöhemmäksi. Eli tähän päivään. Sunnuntai oli upea, aurinkoinen päivä, ja hukkasimme sen sisätiloissa askarrellen kahdeksan metriä valolippoja.

Aurinko on harvinaista herkkua näin marraskuussa.

Valolipat tehtiin kahdesta tammiviiluisesta Ikean Perfect -peitelevystä. Levythalkaistiin käsisirkkelillä ja lyhennettiin sopiviksi. Sitten kappaleisiin ruuvattiin ulokkeet kiinnittämistä varten. Suuret kaapit vaativat leveät valolipat, ja puolikas peitelevy olisi ollut mahdoton kiinnittää. Näin säästimme 130€ rahaa sekä saimme tehtyä lipat, joille ei oltu varattu omia levyjä.

Valolippa vielä ennen valoja

Valolippaa korotettiin kaapin katosta parin sentin peitelevysoirolla, ja valottomat lipat kiinnitettiin malliksi paikoilleen mm. halogeenien mitoittamista varten.

Nelimetrinen valolippa on tehty kahdesta osasta, sauma on keskellä.

Kaappien päälle asennettiin 5+5 kultakauluksista halogeenia. Jo toisen kerran raksailuhistoriamme aikana halogeenipaketin ohjeessa porausaukon koko oli merkitty väärin. Onneksi näin toisella kerralla tajusimme mitata valon halkaisijan ja tehdä koeporauksen, ennen kaksimetristen lippojen reijitystä. 

Valojen paikat teipattiin, mitoitettiin ja reikäterälle porattiin keskipiste. Sitten reikäteräiltiin x10.

Yksi valmiista valolipoista käytettiin paikoillaan, ihan vaan fiilistelläksemme.

Seuraava isompi vaihe on makuuhuoneen tapetointi. Tästä syystä valolippajunia ei vielä asennettu paikoilleen. Tapetointipöytä, kukkatapetit, liisteri, pensselit, rätit ja sulka odottavat malttamattomina raksalle pääsyä. Reunimmaisista saranakaapeista irrotettiin jo ovetkin, jotta tapetoinnille ei ole mitään esteitä kun tapetointimaisteri palaa pahvipöytänsä ääreen.

Asennusta vaille valmiit valolipat

Pytylle tammea

Yläkerran kylppärin pytyn päällä on ammottava aukko. Aukon peittämisestä haasteellista tekee aukon muoto ja epäsymmetrisyys.

Aukon epäsymmetrisyyttä ei päältäpäin huomaa.

Parit hermot siinä meni, mutta sain askarreltua pahvista sabluunan, jonka pohjalta lohkaistiin kappale aukon peitteeksi.

Sabluuna on teippailtu kolmesta osasta.

Kuten kuvasta näkyy, niin sabluunan reunat eivät olleet ihan viivasuorat.

Sabluunan mukaan hahmoteltu ja viivaimella piirretty, sahattu ja sirklattu kappale kävi kuin kävikin paikoilleen. Kiinnittämään sitä ei vielä päästy, koska tasoa pitää öljytä vielä muutama kerta.

Tasoa viimeisteltiin hienolla hiekkapaperilla ja öljyllä.

Bauhausin edullisimmat kovapuutasot ovat kauniita, mutta ne vaativat paljon työtä ennen asentamista. Ohjeen mukaan ne pitää öljytä välittömästi pakkauksesta poistamisen jälkeen, jotta ne eivät ala pyöristyä. Olemme käyttäneet näitä tasoja useasti aiemminkin, ja  kokemuksesta tiedämme, että niitä pitää hioa ja öljytä useasti käyttöönotettaessa. Tämän jälkeen ne kuitenkin kestävät hyvin käytössä. Paljon likaantuville tai kastuville tasoille kuten keittiöön en niitä siltikään asentaisi.

Liukuovimiehet

Makuuhuoneeseen tuli yhteensä 8 metriä kaappeja kaksin puolin huonetta. Kaapinrungot pilkottiin ja kiinnitettiin sijoilleen aiemmin (ja vielä aiemmin), mutta myös liukuovien asennuksessa on ollut oma hommansa. Ovipaketeissa oli varmaan sata osaa, ja asennusohjettakin riitti 20 sivun verran. Ja vain yksi osa kumpaakin oviparia kohden jäi yli.

Oven kasaaminen aloitettiin oven metallikehikosta.

Oven neljä levyä koottiin kehyksen ja välilistojen väliin.

Metallinen välilista näyttää puulta.

"Apinanhäntä"

Apinanhännän tarkoitus sisäpuoleisessa liukkarissa ei ihan auennut meikäläiselle.

Valitsimme makuuhuoneen neljämetrisille sivuille Ikean kolmimetriset Pax Malm liukuovikaapit ja kaappien molemmin puolin puolimetriset Pax saranakaapit. Ikealla olisi tarjolla myös kaksimetrisiä liukuovipareja, mutta pidimme loppuunmyynnissä olevien kolmimetristen kaapinovien hintaa (99 €/pari) sen verran mukavana, että päädyimme kuvissa näkyvään ratkaisuun. Eikä kaduta yhtään.

Saranaovet keventävät kaappiseinää.

Ulompi liukuovi jättää saranaoven taakseen, mutta ei haittaa tahtia.

Päällimmäisen oven ja saranaoven tasoero on pienempi.

Kevyesti liukuu myös puolitoistametrinen tammiovi, joita tosiaan ei Ikealta enää saa.
Antiikkia siis..

Kaapeista tuli tosi hyvät. Saranakaappien lasipintaan liimataan vielä ovien mukana tulleet tammiset poikkilistat. Sabluuna on neljälle listalle, mutta emmeköhän me samalla kolmen listan jaolla mennä kuin liukkareissakin on. Laserlinjurille tuleepi taas käyttöä.

Läärintää, osa 19

Olemme palanneet kotiin, ja pikkuhiljaa olemme alkaneet taas hiippailla myös raksatyömaalla. Isäni sai isänpäivälahjaksi kunnian olla läärimässä Joonaksen työhuoneen kivilaattoja paikoilleen, Joonaksen hypätessä ulkona rälläköimässä laattoja pienemmiksi.

Sunnuntai-iltana lattialle ei vielä ollut asiaa kävelemään.

Joogatreenitkin jäivät taas väliin, kun Joonas päätti saumata tänään työhuoneen lattian. Meillä alkaa olla kokemusta näistä mustista sauma-aineista ihan riittävästi. Olemme oppineet muun muassa, että jollei sauma-aineita pese samantien pois laatan pinnasta, niin ylihuomenna ne vasta on vaikeat saada irti.

Kiiltävä kivilattia oli helpoista helpoin puhdistaa.

Kolme pesukertaa saa riittää.

Ties montako kertaa olen sanonut, että läärimiset on nyt lääritty. Tälläkin hetkellä on vahvasti sellainen tunne, vaan enpä mene sanomaan, koska kuitenkin kohta jostakin putkahtaa ajatus, ja sitten sitä taas lähdetään Terraan hakemaan uutta satsia mustia laattoja. Kivi-inspiraatiota odotellessa.