Listan mitalla

Tänään olemme jatkaneet kalusteiden siirtelyä huoneesta ja kerroksesta toiseen, mutta kertoilen näistä liikkeistä tarkemmin jonakin toisena päivänä. Rymsteerauksen ohessa on tehty viimeisiä viimeistelyjä. Normipäivä on edellyttänyt jo kertaalleen työmaalta pois vietyjen työkalujen takaisin hakemista sekä sirkkelöintiä 17 asteen pakkasessa.

Makuuhuoneen saranakaappeja tuunattiin tänään kapeilla tammilistoilla.

Liukuovikaappeja reunustaa kapeat maitolasikaapit.

Maitolasin pintaan liimattavat listat tulivat ovien mukana.

Liimattavia listoja tuli neljä kappaletta ovea kohti, ja listat oli suunniteltu asennettavaksi mukana tulleen sabluunan avulla. Suunnitelman mukaan asennetut listat eivät olisi vastanneet liukuovien vaakalistojen jakoa, joten hylkäsimme ovien vakiojaon ja käytimme Ikean sabluunaa luovasti soveltaen.

Vakiosabluuna oli vähän matala tarpeisiimme.

Sabluunan korko passattiin sopivaksi mitan ja silmän avulla.

Saranaoviin liimattiin neljän sijaan vain kolme listaa.

Listoitus yhtenäisti saranaovet liukuoviin ja lopputulos on rauhallinen.

Eikä haittaa vaikka listat ovat hiukan eri kokoiset tai eri korossa.

Vaikka eilen uhittelin, niin takkahuoneen listoitus ei täysin valmistunutkaan tänään. Edistyi hyvin, vaan ei valmistunut. Tamminen MDF-lattialista loppui nimittäin hintsusti kesken.

Piipun kattolistat eivät kuvassa näy, ja lattialistaa jäi pikkupätkä puuttumaan.

Takan eteen hankittiin lasinen kipinäsuoja.

Budoaarin malja-altaan taakse kiinnitettiin samanlainen karkaistu lasilevy roiskesuojaksi.

Laajennus jää siis kahden lyhyen listanpätkän verran valmistumisestaan ensi viikonloppuun. Työmaamestari matkustaa ja messuilee viikon Jyväskylässä, mutta me jatketaan kissan kanssa kotona sisustelemista sen minkä muulta hissuttelultamme ehdimme.

Pölyn laskeuduttua

Yläkerran laajennus on valmis lukuunottamatta takan pintakäsittelyä ja listoitusta. Takka tasoitettiin antiikkilaastilla jo pari viikkoa sitten, mutta sen jälkeen olemme kiertäneet takkaa kuin kissa kuumaa puuroa.

Aiemmin moneen kertaan saneerauslaastilla tasoitettu takka kostutettiin vedellä ja viimeisteltiin valkoisella antiikkilaastilla.

Takan etuseinään levitettiin parikin kerrosta antiikkilaastia.

Ikean pahveja ei meillä ole laitettu suoraan kiertoon vaan niitä on hyödynnetty runsaasti pintojen suojaamiseen.

Jahkailtuamme kaksi viikkoa takan keskeneräisyyttä, tänään tartuimme hiekkapaperiin ja hioimme takan sileäksi. Pinnasta tuli kerralla hyvä, mutta voi hyvät hyssykät se antiikkilaasti pöllysi! Joonas hinkkasi varovasti takan kylkeä, ja minä yritin imurinputkella kaapata takasta irtoavaa pölyä. Tavallinen koti-Miele kuumeni ja tilttasi urakan alkumetreillä, joten jouduin riehumaan jo kertaalleen työmaalta siivotun Keltsi-raksaimurin takaisin yläkertaan. Vaikka Keltsissä riittikin tehoa, niin hienoa laastipölyä pääsi karkaamaan imurinputken ohi, ja iltapäivä imuroitiinkin yläkertaa. Ei siis vain laajennusta vain myös vanhan talon yläkertaa. Siinä imuroidessa minulle tuli déjà vu...

Pölläyksen ja imuroinnin välissä kävimme paikallisessa rautakaupassa ostamassa maalia takkaa varten. Meillä on jo alakerrassa kaakeloitu takka emmekä halunneet yläkertaan samanlaista, joten päädyimme maalaamaan takan. Meillä ei kuitenkaan ollut ajatusta, minkä väriseksi takka pitäisi maalata, joten otimme Joonaksen isän vinkistä vaarin maalata takka kiviseinän sävyyn. Sävy löytyikin helposti Tikkurilan värivalikoimasta, ja kahden maalauskerran jälkeen saatoimme todeta onnistuneemme värivalinnassa.  

Pikkutonttu on sileä eikä se riitele taustansa kanssa.

Huomenna takka saa puhdistetut luukkunsa ja kirpeässä pakkassäässä sirklattavat listansa, ja sitten yläkerta on kokonaan valmis. Vaikka rakentaminen on tässä pikkuhiljaa hiipunutkin, niin jatkan blogini pitämistä vielä jonkin aikaa. Ainakin kunnes kaikki huoneet on otettu käyttöön ja voin esitellä valmiin lopputuloksen.

Parempi kuin s....

Hyvällä ystävälläni on sellainen. Olen kokeillut sitä pari kertaa, tykännyt kovasti ja kehunut kotona. Se lämpiää parissa minuutissa, on kuuma ja kostea, eikä siihen kulu kauaa aikaa. Jälkeenpäin on yhtä raukea olo kuin saunan jälkeen. Se on yksi elämäni parhaista hankinnoista. Se on höyrykaappi.

Hoyrykaappi kannattaa laittaa päälle pari minuuttia ennen sinne astumista.

Höyrykaappi on suihkukaappi, johon on asennettu höyrynkehitin. Hankimme 90x90 cm kokoisen höyrykaapin Kylpyhuonemarketista edulliseen, noin 800 euron hintaan. Ajoittain minua on harmittanut hankinnan muovisuus. Asennusohjeet eivät olleet häävit, ja suihkutellessani olen kokenut suihkun sekoittajan surkeaksi. Painetta vähentäessä vesi nimittäin viilenee. Muutoin höyrykaappi on ollut hyvä, ja loistavaksi koppi osoittautui tänään, jolloin kävimme molemmat, vuoron perään höyryttelemässä pikkusaunassa.

Höyrykaapin tavoitelämpötila on noin 40 astetta, ja koppi lämpiä miellyttävään 30 asteeseen parissa minuutissa. Höyrynkehitin puhkuu niin kuumasti, että höyrytellessä höyrykaapin jakkaralla pitää istua vinossa. Tämä ei ole kovin hyvä. Suunnitelmissamme onkin antaa kyytiä rumalle jakkaralle ja hankkia tilalle kolmijalkainen siirrettävä pikkujakkara.

Sähköä höyrykaappi ottaa, kertoo Carlo Gavazzin nettiin kytketty kilowattituntimittari.

Höyrykaapissa hikoillun 10 minuuttisen aikana ehtii kivasti kuoria nahkan, tehdä kasvohoidon ja heittää kuormittaneen työviikon taakseen. Tunnelmallinen valaistus ja radio edistävät kiireisen ihmisen pikarentoutumista.

Hoyrykaapin säätimestä löytyy napit mm. höyrylle, valolle ja radiolle.

Minusta on ihanaa, että suihkussa tai höyryssä voi kuunnella musiikkia. Raksaradioksi olemme aikanaan uhranneet Lidlin kelloradion, joka on muutoin hyvä "herätyskello", mutta se ei pysy ajassa, kellotaulussa ei pala valoa eikä radiokaan kuulu kunnolla. Vekotin soittaa suhisematta ainoastaan Energy -radiokanavaa. Voit uskoa, että Reggae-rekkaa yms. on saatu kuunnella raksalla riittämiin. Ilta toisensa jälkeen.

Lidlin paljon nähnyt ja paljon samoja biisejä toistanut kelloradio.

Emäntä nauttii minisaunastaan niin lenkin kuin maitokauppareissunkin jälkeen. Herra Gromit rentoutuu vaikka istuessaan.

Gromi turottaa.

Chesterfield

Viikko on mennyt punaiselle ristille, eikä laajennuksessa ole täten tapahtunut edistystä. Elämme siis edelleen keskeneräisessä sisustuksessa tavaroita etsien. Projektimme on ollut kesken lähes kaksi vuotta, joten muutaman viikon viivästys ei tunnu enää niin missään. Viikonlopun tavoitteena on kuitenkin meininki pistää taas hihat heilumaan.

Kävimme viime viikonloppuna Helsingissä Matkamessuilla. Reissu oli siitä omituinen, ettei meillä ollut enää asiaa tutuiksi tulleeseen Vantaanportin Rautiaan, Bauhausille, Tuusulan Terraan tai Ikeaan. Sen sijaan teimme kierroksen huonekalukaupoissa. Ostoslistalla oli kaksi rottinkituolia the Spahan, mutta eihän sieltä mitään mieleistämme löytynyt. Etsimme suhteellisen pienikokoisia, mutta massiivisia rottinkituoleja. Pari hyvää vaihtoehtoa löysin myöhemmin netistä, joista ensimmäistä vaivaa liki 400 euron hinta.

Parolan rottingin ruskeaa Paolo-pallotuolia myy mm. Masku.

ON24 Sisustustavaratalon musta rottinkituoli on sirompi ja puolet Paolon hinnasta.

Nihkeiden rottinkivalikoimien johdosta eksyimme sohvaosastolle katselemaan alakerran saliin haaveilemiamme Chesterfield -sohvaryhmiä. Aikanaan saliremontin valmistuttua hankimme saliin modernin löhösohvan, jolle olisi nyt uusi sijainti laajennuksen takkahuoneessa. Meillä on nyt siis toinen tilaisuus tehdä investointi, johon emme kolme vuotta sitten raaskineet ryhtyä.

Kruunukalusteen Chesterfieldejä

Chesterfield -sohvia ja nojatuoleja myy mm. Kruunukaluste, jonka Aasia-valmisteisen ruskean sohvaryhmän (2+1+1) saa alle kolmella tonnilla. Varistossa sijaitsee Sohvasi -niminen sohvakauppa, joka myy kuluneen näköisiä, upeita antiikkinahkaisia Chesterfieldejä. Minusta saliin sopisi paremmin fiinimmät, kiiltävää nahkaa olevat sohvat, mutta Joonasta elämää nähneet puhvelinnahat kiinnostaisivat enemmän. Chesterfieldin voi halutessa ostaa vaikka huuto.netistä tai tilata käsintehdyn kaluston Englannista, Chesterfieldin synnyinseudulta.

Niin tai näin, niin valinnanvaraa löytyy, samoin hintahaarukkaa 3000 eurosta kymppitonniin. Me jäämme vielä tarkkailemaan Chesterfield-markkinoita ja valmistaudumme peliliikkeisiin, kun meille sopiva kalusto kävelee vastaan.

Luova tauko

Elämme rakentamisen viime metrejä. Työhuoneen listoitukset on saatu valmiiksi, suurin osa työkaluista on kannettu autotalliin, ja hirveä rymsteeraus ja luuttuaminen on käynnissä. Siivoamisessa ja vanhoilla tavaroilla sisustamisessa ei ole paljoa kerrottavaa, enkä en ole niistä viitsinyt joka ilta tänne kirjoitella. Luova työ vaatii aikaa eikä sitä keskeneräisenä huvita esitellä. Asiat ovat kuitenkin taas hiukkasen edenneet.

Carlo G:n Varkauden toimisto muutti laajennukseen ja aloitti toimintansa uusissa tiloissaan keskiviikkona. Amerikkalaissyntyinen sihteeri on ollut hieman hämmentynyt kaikesta muuttamisesta, mutta tapansa mukaan hän on sopeutunut nopeasti ja ottanut tilanteen haltuunsa.

Muuttoprosessin aikana sihteerin ilme oli vielä kysyvä.

Sanomattakin selvää, että työhuoneeseen tuli iso töllötin.

Olen opiskellut Berliinissä vuosituhannen vaihteessa, ja pari vuotta sitten vietimme joulun Berliinissä. Matkallamme bongasimme valloittavia "päitä" paikallisessa sisustuskaupassa, mutta valitettavasti emme pystyneet tuomaan sellaista lentokoneessa mukanamme. Onneksemme Joonaksen vanhemmat osallistuivat Varkauden teatterikerhon bussimatkalle kesällä 2010, ja toivat mukanaan toivomamme pään. Tällä hetkellä puntaroimme ripustaako "Pää" takkahuoneen vai Joonaksen työhuoneen seinälle.

Herr Kopf

Talon päätyikkunoista on hyvä näkyvyys Kopolankadulle.

Yläkerran suihkussakin on jo käyty.

Eikä unelmieni vaatekaapeistakaan puutu kuin uusi sisältö.

Nyt kun laajennuksen huoneita saadaan vihdoin käyttöön on makuuhuoneena palvelleesta vanhasta työhuoneesta muuntautunut jälleen makuuhuone. Ei vain enää talon oman väen käyttöön vaan vierashuone. Tässä on elämäni ensimmäinen vierashuone. 

Vuosia jemmassa ollut vierashuoneen sänky on vihdoin käytössä.
Tai ainakin käyttövalmiudessa.

Tavaroiden siirtely jatkuu, samoin tavaroiden etsiskely. Kuinkahan sitä aamulla ehtii töihin, kun suuri osa aamulla tarvittavista tavaroista on uudelleenjärjestelty edellisen arkipäivän jälkeen..? Onneksi on joustava työaika.

Viimeiseen listaan

Joonas on juossut ahkerasti pakkassäässä sirkkelöimässä, ja tulokset alkavat näkyä. Makuuhuoneen ja kylpyhuoneen listoitukset ovat nimittäin täysin valmiit. Myös työhuoneessa listoitukset ovat pitkällä. Joonaksen listoitellessa minä pääsin tänään pyyhkimään makuuhuoneen vaatekaapit ja aloittelemaan hyllyjen täyttämistä.

Makuuhuoneen ja kylpyhuoneen pikkuoven välissä on soma jalkalista.

Meillä ei ainutkaan lista jää kiinnittämättä ennenkuin kompura viedään pois työmaalta.

Pariovien tammikynnykset tehtiin metritavarasta paikallisen rautakauppiaan unohdettua tilata ne valmiina. Kynnysten teko ei ollut timpurille vaikeaa, mutta ylimääräisen reissun ulos sirkkelin ääreen se otti.

Ei blogikirjoitusta ilman Utelias-Uunoa.

Makuuhuoneessa pöhisee tätä nykyä ilmalämpöpumppu. Aiemmin nostimme laitteen sisäyksikön makuuhuoneen seinälle, ja tällä viikolla Joonas asensi ulkoyksikön sekä tarvittavat putket ja sähköt. Lämpöpumppumiehelle jäi ainoastaan laitteen kytkentöjen tekeminen.

Ulkoyksikkö töröttää laajennuksen sivuseinällä parin metrin korkeudessa.

Hankimme Panasonic NE9 ilmalämpöpumppumme paikalliselta rautakauppiaalta, ja asentaja valikoitui rautakaupan suosituksesta. Työnjako kotitimpurin ja pumppuasentajan kesken sujui hyvin, ja suuren oman työn osuuden johdosta ulkopuolisen asentajan lasku jäi 300 euroon.

Sisäyksikkö hönkii hiljaa lämmintä ilmaa.

Lämpöpumppuasentaja ihmetteli kovasti sisäyksikön asennuspaikkaa. Hän ei voinut käsittää, miksi lämmönlähde asennetaan yläkerran kaukaisimpaan huoneeseen. Emme ole kuitenkaan hankkineet ilmalämpöpumppua lämmittämiseen, onhan talossa öljylämmityksen lisäksi myös kaksi varaavaa takkaa. Sen sijaan käytämme ilmalämpöpumppua makuuhuoneen viilentämiseen kesäisin, jotta yläkerrassa pystyisi nukkumaan. Tätä lämpöpumppumies ei ymmärtänyt.

Lämpöpumpun putket ja kaapelit on kuljetettu makuuhuoneen vaatekaappien sisuksissa, IV-putkien vieressä. Kaapinrunkojen silppuamisesta olen tilitellyt jo aiemmin. Nyt viikonloppuna kaappiin piilotettu tekniikka verhoiltiin tammilaminaatilla ja hyllylevyt muotoiltiin kaappiin sopivaksi. Kotelot myös viimeisteltiin tammilistoin.

Putkien ja johtojen kotelot verottavat kapean kaapin yläosaa ja leveän kaapin vasenta sivua.

Kaappien rujosta kuviosaha-kohtelusta huolimatta, lopputulos on siisti. Säilytystilan menetyskään ei enää kaivele, koska kotelot sattuvat sijaitsemaan isännän puolen kaapeissa!

Tapetointipöytä myytävänä

Muutimme ihanaan pinkopahvi- ja muovimattotaloomme loppukesällä 2002, ja tämän jälkeen elämäämme on kuulunut remonttia (kaikki huoneet on remontoitu) ja nyt viimeiset pari vuotta laajentamista. Pahviseen heavy-duty-tapetointipöydän myyntiarvoon en usko, mutta tarpeeton se on. Talomme tapetoinnit on nimittäin nyt tehty!

Viimeisimpänä ja viimeisenä valmistui Joonaksen työhuone, johon asennettiin Jukka Rintalan suunnittelemaa Tuoksu-tapettia. Tapetin asennettavuudessa ei ole moitteen sanaa, mutta neljä iltaa se otti, tunneissa noin kymmenen.

Miehekästä kukkatapettia jaksaa katsella.

Kissa Gromit ihmettelee seinien muuttunutta ilmettä.

Joulun jälkeisellä viikolla tilaamamme pariovet saapuivat iloksemme perjantaina. Pariovet ovat samaa Jeld Wen -mallistoa, jota olemme käyttäneet muualla talossa. Ovimalli on kaunis ja edullinen, mutta jo perus-väliovien kanssa meillä on ollut jatkuvia ongelmia. Maalipinnat ovat hilseilleet, joista olemme antaneet palautetta rautakaupalle. Tällä kertaa kyseessä on sama mallisto, mutta oviparilta, jonka hinta on yli 500 euroa, olisin odottanut parempaa laatua. Ovipinta ei ole vielä hilseillyt, mutta lukkorunkojen poraukset olivat täynnä purua (täten myös rasvatut lukkorungot) ja kaikkien ovien yli lasirivi oli naarmuilla. Tällä kertaa ei selvitä pelkällä palautteen antamisella rautakaupalle. 

Pariovet asennettiin työ- ja makuuhuoneisiin.

Missä Jallu luuraa?

Jallu, se kaunein heistä, jotka ovat blogissani esiintyneet.

Pariovet tekevät laajennuksen yläkerrasta hienon tilan, kun vielä saataisiin viimeiset listoitukset tehtyä. Listoittamista hidastaa hiukan sirkkelin muutto alakertaan terassille. Laajennuksen valmistuminen on kuitenkin jo niin lähellä, ettei haittaa. Viime metreistä ehditään nyt ainakin nauttimaan.

Laajennus iltavalistuksessa

Makuuhuoneen viimeistelyt on ovienpieliä lukuunottamatta tehty, ja vaatekaapitkin on tyhjennetty työkaluista, joten huomenna pääsen toivottavasti tilaa siivoamaan ja kaappeja täyttämään. Illan suussa kannoimme vielä vanhan sängynrungon makuuhuoneeseen. Tässä on sängyn paikan.

In bed with Tiina

Aika uskomatonta, että tämä on kohta ohi ja totta.

Hajulla

Työhuonetta on tapetoitu Jukka Rintalan Tuoksulla jo kolmena iltana, ja tekemättä on käytännössä enää toinen päätyseinä. Tuoksu on paksua ja sitkeää non-woven tapettia, joka liimataan seinään levitetyn liisterin päälle. Eivätkä tumman tapetin saumat edes irvistele. Kaunista tapettia voi pienissä määrin jo fiilistellä.

Kukkaset heijastuvat kivilattiasta kuin vedenpinnasta.

Lattiat listoitetaan samalla valmiilla valkoisella MDF-listalla kuin ovet ja ikkunat.

Valkoinen lista luo lattialle ja seinille kontrastia ja antaa ryhtiä.

Sähkäri on asentanut katkaisijoita ja rasioita samanaikaisesti tapetoinnin edetessä.

Vielä yhden illan tapetoinnit, ja sitten laajennuksen tapetoinnit on tehty.

Vaikeaa uskoa liki kahden vuoden rakentamisen jälkeen, että ensi viikolla urakka saattaa olla valmis. Ajatus rakentamisen loppumisesta ja vapaa-ajan vapautumisesta muuhun on absurdi. Mitä me sitten tehdään?!

Siisti homma

Loppiaisviikonloppu on ollut hyvä laajennustyömaalle, jossa nimittäin siirryttiin tänään kokonaan villasukkakantaan. Viimeinenkin hävityksen vallassa ollut työhuone siivottiin, ja korvaamattomat keltaiset ystävämme Dewalt-sirkkeli ja Kärcher-raksaimuri muutettiin autotalliin. Siivoamisen lisäksi työmaalla on myös rakennettu, aloiteltu työhuoneen tapetointia sekä tehty sähkötöitä.

Aiemmin kerroin, että laajennuksen ja talon saumakohta peitetään sormipaneeleilla. Sormipaneeli oli itsestään selvä valinta, koska samaa materiaalia on meillä käytetty muuallakin, mm. biljardihuoneessa, jonka läpi kuljetaan laajennukseen.

Kulkuaukon molemmin puolin tehtiin "pylväät" sormipaneeleista.

Kummallakin sormipaneelipylväällä on kapea uloke.

Hassut ulokkeet kätkevät sisäänsä poistettujen lämpöpattereiden liitännät.

Ulokkeista tehtiin tarkoituksella tarpeettoman suuret, jotta ne eivät näyttäisi ihan siltä, mitä varten ne jouduttiin rakentamaan. Koteloista tehtiin myös näyttävän näköiset hopeanharmaalla sormipaneelirungolla ja kovapuutasolla, koska kotelot on suunniteltu hyödynnettäväksi biljardihuoneen sisustamisessa asentamalla biljardikeppitelineet koteloiden päälle.

Sormipaneelipylvään sivut maalattiin hopean harmaaksi ja valkoiseksi. Pylväät listoitettiin valkoisilla listoilla kuten biljardihuoneen listat.

Pylväät sulautuvat edestä harmaaseen biljardihuoneeseen ja keskeltä vaaleaan laajennukseen.

Varo, sormipaneelihulluus on tarttuvaa.

Laajennuksen työhuone siis siivottiin tavarasta, purusta, pölystä ja pahveista, jonka jälkeen työhuoneen väliaikaisena ovena käytetty kylpyhuoneen ovi asennettiin omalle paikalleen. Nyt ensimmäistä kertaa laajennuksen historiassa nähdään, miltä laajennus kaikkinensa talon suunnasta näyttää.

Ja tältä se nyt näyttää!

Raksallakin voi käydä nyt pytyllä omassa rauhassa ;)

Kävimme eilen raksaostoksilla Kuopiossa, ja tuliaisena toimme kuin toimmekin työhuoneen tapetit. Olimme jo aiemmin katselleet vakavasti Jukka Rintalan tapettimalliston Tuoksu-tapettia, mutta noin 40 euron rullahinta ei tuoksusta houkutellut. Vaihtoehtona meillä oli esim. kalliimpi valokuvatapetti yhdistettynä yksiväriseen tapettiin, mutta vaihtoehtojen puntarointi päättyi samantien, kun astuimme eilen Kolmisopen Starkille. Starkilla oli nimittäin tapettien alennusmyynti ja hyllyssä juuri sopiva määrä Tuoksua. Rintalan Tuoksua lähti matkaan sen seitsemän rullaa -25% alennuksella.

Nyt työhuone on tapetointivalmiudessa, ja ehdimme tänään muutaman tapettivuodankin seinälle silitellä. Työhuoneen lattiaa suojanneiden pahvien alta paljastui upea, virheetön kivilattia.

Kolli ihmettelee jälleen laajentunutta reviiriään.

Vähän tuoksua jo seinällä

Ennen tapetointia Joonas asensi aiemmin Vantaan Bauhausilta hankkimamme loisteputkivalaisimet työhuoneen kattoon. Ostimme lamput "kolme kahden hinnalla" ja saimme makuuhuoneen kynttelikkövalaisimen kaupanpäällisiksi. Joonas asensi myös laajennuksen päädyn "ikkunavalot", jotka löydettiin eilen Kuopion Carlsonilta.

Loisteputkivalot eivät ole kovin kauniit, mutta ovat hyvät työvalot toimistoon.

Työnjohtajan ilme kertoo, että on aika pistää pillit pussiin ja antaa hänelle iltapalaa.

Ikkunavalot on asennettu laajennuksen päädyssä olevien takka- ja työhuoneiden ikkunoiden päälle. Valaisimet on varustettu energiansäästö- ja led-lampuilla, ja näitä valoja poltetaan periaatteessa aina.

Pieniä ikkunavaloja poltetaan, koska on kiva, että ikkunoista näkyy ulos valoa ja että sisällä näkee kulkea ilman valojen sytyttelyä.